Pörrin kanssa pääsimme tekemään rästiä keskiviikkona.
(Harmi, kun tuon ryhmän toinen lappari sattui myös olemaan pois.)
Jamia näimme radalla pitkästä aikaa ja kyllä se minun silmiin
menee tosi hyvin; mielestäni ohjaajan liikkumisesta, varsinkin koiran lähettämisestä,
voisi ottaa vaikka oppia.
Treeneissä teimme viimmeviikkoisia kisaratoja; kivaa kertausta ykkösten radan muodossa
ja haastavaa pyörittämistä kakkosten radalla.
Pörri meni tuon ykköstenradan tosi vauhdilla ja nätisti. Esteetkin oli toisin mini korkeudella.
Tosin kontakteilla oli varastamista eli viitoset olisi tullut puomin ja A:n alastuloissa.
Toinen yritys oli jo parempi.
sitten tapahtui Pörrin mielestä kauheita: valmentaja pakotti muiden suoritusten ajaksi Pörrin häkkiin
ja sekös suututti; ei edes makkara enää kelvannut.
Kun vapautus koitti, oli vauhti vähän hakusessa ja tietyt hajut kiinnosti vieläkin; kunnialla
selvittiin, kunnes ohjaajan liikumiseen kiinnitettiin enemmän huomiota;
se onkin vaikeaa, kun vanhan miehen pitää ruveta korjaamaan omia liikkeitään:-o)
Paulalle kiitokset filmaamisesta!
