3 vuotta on jo kulunut Lordin euroviisuvoitosta; sehän tietää
samalla, että Pörrillä on synttärit.
Onnea kolome vee.

Pörri on ollut juuri niin mieluinen ja sopiva koira, kun koiran
sopivuutta arvuuteltiin perheesemme. Ja rotukin tuntuu olevan oikea.
Harrastuksena agility on ylittänyt odotukset; se on jopa mukavempaa
kuin olisi osaanut kuvitella; ja lajina sopii myös miehille.
Lisäksi rutinoimattomalle agilityharrastajalle, jolla ei ollut lajista
vielä kaksi vuotta sitten oikeastaan mitään tietoa, menestys on ollut
jopa liiankin hyvää. Ykkösluokassa emme viipyneet kuin kolme
kisaa, kakkosluokka meni kymmenellä kisalla ja nyt
kolmosissakin on tullut jo kaksi nollarataa.
Odotuksiin ja lähtökohtiin nähden yläkanttiin.
Toki parannettavaa riittää; varsinkin ohjaajan nopeus ja
liikkuminen sekä käsimerkit kaipaa vielä paljonkin harjoitusta.

Viime viikon agitreeneissä tuli valmentajalta varsin
kiva kommetti:
"tuo este olisi sinun syytä kiertää toiselta puolelta, sillä
et ehdi koiran edelle; valitettavasti."
Pörrille on treeneissä tullut vauhtia lisää ihan selvästi.
Ja haistelu on jäänyt vähemmälle. Lisää haastetta ohjaajalle!

Kisaaminen jatkunee ennakkosuunnitelmien mukaan Riihimäellä kesäkuun alussa. Sitten pitänemme tauon (?)...
Tosin agirotuun, jotka on Nastolassa 5.7. lupauduin
medi lapparien joukkuekisaan.
Muuten kesä pidettänee taukoa kisaamisesta. Myös koiraurheilukeskuksen
treeniryhmästä pidän taukoa Juhannuksen jälkeen elokuun lopulle
ja koitan taas syksyllä saada tungettua meidät johonkin ryhmään.
Kotipihalla otetaan kevyitä intervalleja aina sopivassa
välissä, mutta siten, että hauskuus säilyy, ei siis
verenmaku suussa.

Muutama kuva kolme vuotiaasta: